Ajankohta: Lauantai 4.2.1989 klo: 19.20
Kilpailupaikka: Kulttuuritalo, Helsinki
Juontaja: Tarja Koskela
Kapellimestari: Ossi Runne
Kilpailumenetelmä: Avoimen sävellyskilpailun ja kutsukilpailun yhdistelmä (217 sävelmää)
Arvostelu: Asiantuntijaraati
Ensimmäistä kertaa Suomen karsintahistorian aikana Yleisradio yhdisti kutsukilpailun ja avoimen sävellyskilpailun sopivia viisuehdokkaita etsiessään. Kutsu lähetettiin kymmenelle säveltäjälle, joista seitsemän vastasi myöntävästi. Loput kolme kymmenestä ehdokkaasta seuloutui avoimen sävellyskilpailun kautta. Melkein kaikki ehdokkaat olivatkin tuttujen pitkän linjan ammattilaisten tekemiä. Kilpailupaikka oli Kulttuuritalo, kuten vuotta aikaisemminkin, mutta voittajan valitsi tällä kertaa paikalle koottu 12-jäseninen asiantuntijaraati alueraatien sijaan.
Anneli Saaristo oli mukana peräti kahdella kappaleella. Hän avasi kisat viisunikkari Petri Laaksosen mahtipontisella balladilla ”Oi äiti maa”. Perään kuultiin toinen balladi, Mervi Hiltusen herkästi tulkitsema ”Kan det vara kärlek”. Mervi on luonnehtinut jälkeenpäin kaikkia euroviisukarsinnoissa esittämiään kappaleita aivan kamaliksi, ja haluaisi kuuleman mukaan unohtaa ne kokonaan. Kolmantena lavalle astui viisukonkari Kirka, joka lauloi Halonen-Jernström-Salmi –hittitehtaan liukuhihnatuotoksen ”Hiljaisuutta”. Kirka oli yksi kisan ennakkosuosikeista, koska hän oli juuri edellisenä syksynä voittanut Syksyn Sävel –kisan superhitiksi nousseella kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni”. Tästä kappaleesta ei kuitenkaan tullut uutta hittiä, vaan hautautui Kirkan seuraavan lp-levyn loppupään raidaksi.
Numerolla neljä kisaili Meiju Suvas, Risto Asikaisen pirteällä iskelmällä ”Rauhaton sydän”. Meiju oli itse rustannut kappaleensa surkuhupaisat sanat, koska ei pitänyt alkuperäisestä tekstistä. Tiedä sitten kuinka huonot ne alkuperäiset mahtoivat olla, jos nämä olivat paremmat. Meijun ura oli noihin aikoihin melkoisessa alamäessä ja viimeisestä levytyksestäkin oli aikaa jo kolme vuotta. Samoin hänen levytyssopimuksensa oli katkolla, joten kilpailukappalettakaan ei Meijun toimesta levytetty. Sen sijaan Risto Asikaisen avovaimo Stiina Jean levytti kappaleen englanniksi nimellä ”I would lie for you”.
Seuraavana oli vuorossa kisan erikoisuus. Leevi & The Leavings –yhtyeen keulahahmo Gösta Sundqvist oli pyytänyt korostetun synkeän tulevaisuudenkuvansa esittäjäksi näyttelijänä paremmin tunnetun Tanjalotta Räikän. Kuudentena esiintyi Anneli Saaristo toistamiseen. Matti Puurtinen oli säveltänyt flamencorytmisen iskelmän ”La dolce vita”, johon Anneli oli ihastunut heti ensi kuulemalta. Kappale erottui tästä valikoimasta myös heti edukseen tarttuvuudellaan.
Kim Lönnholm esitti entisen bändikaverinsa Edu Kettusen tekemän hartaan balladin ”Minä olen muistanut”, josta sukeutui yllättäen koko vuoden suurin hitti täkäläisillä listoilla. Samannimistä albumia on myyty yli 114 000 kappaletta. Hienoa, että euroviisut synnyttivät suuren hitin, vaikka harva muistaa että kyseinen laulu kuultiin ensimmäisen juuri euroviisukarsinnassa. Kimin jälkeen oli vuorossa Sonja Lumme, joka esitti edellisvuotisen edustuskappaleemme tekijöiden Pepe ja Kirsti Willbergin laulun ”Rakkauden laulut”.
Toiseksi viimeisenä lavalle astui Cris Owen, joka nousi samalla koko kansan tietoisuuteen. Crisin itsensä säveltämän ”Vad finns kvar”-kappaleen esitys meni penkin alle ja hän sanoi syyksi, että kappaleen taustanauha oli äänitetty väärässä sävellajissa. Myöhemmin Cris jätti lauluhommat ja keskittyi säveltämään ja manageroimaan muita artisteja. Nykyään Crisin edesottamuksista tutuimpia ovat hänen sukupuolenvaihdosleikkauksensa vaiheet. Viimeisenä esiintyi viime vuoden karsintamme kautta tutuksi tullut Marjorie, joka oli saanut runsaasti lisää esiintymisvarmuutta. Kappale ”Kahden juhla” ei vain ollut ikimuistoisimmasta päästä.
Karsinnan vetonaulana toimi italialainen povipommi Sabrina, joka oli edelliskesänä valloittanut Euroopan listat hömppähitillään ”Boys”. Muutamissa tahoissa herätti närkästystä, että YLE mainosti Kulttuuritalon karsintaansa pelkällä Sabrinalla, unohtaen kilpailevat suomalaisartistit tyystin. Sabrina ketkutti suorassa lähetyksessä kaksi playback-esitystä, ensimmäisen karsinnan aluksi ja toisen väliaikanumerona. Hänen yllään nähtiin myös kahdet eriväriset rintaliivit.
Rintaliivinäytöksen jälkeen asiantuntijaraati pääsi töihin, ja teki yleisön yllätykseksi täysin oikean valinnan. Cris Owen kiilasi seitsemän pisteen erolla toiseksi. Anneli teki miltei hattutempun sijoittuen ”Oi äiti maa”-kappaleellaan pronssille. Molemmat karsintalaulut löytyvät Annelin myöhemmin samana vuonna ilmestyneeltä, erinomaisesti menestyneeltä ”La dolce vita”-albumilta. Pahat kielet kuitenkin mollasivat ”La dolce vitan” espanjalaissävytteitä ja ilkeimmät jopa Anneli Saariston ulkoista olemusta. Anneli näytti myös epäilijöille närhen munat ja sijoittui loppukilpailussa paremmin kuin yksikään suomenkielinen esitys näin suuressa osanottajajoukossa.
Lopputulokset:
1. Anneli Saaristo: La dolce vita (110 pist.)
2. Cris Owen: Vad finns kvar (103 pist.)
3. Anneli Saaristo: Oi äiti maa (74 pist.)
4. Mervi Hiltunen: Kan det vara kärlek (72 pist.)
5.= Kirka: Hiljaisuutta (62 pist.)
5.= Sonja Lumme: Rakkauden laulut (62 pist.)
7. Kim Lönnholm: Minä olen muistanut (52 pist.)
8. Tanjalotta Räikkä: Huominen Eurooppa (39 pist.)
9. Marjorie: Kahden juhla (31 pist.)
10. Meiju Suvas: Rauhaton sydän (24 pist.)