Kreisiraadio-niminen kokoonpano syntyi kolmen hassun miehen päähänpistosta vuonna 1993. Kokoonpanoa voisi kai kutsua Viron vastineeksi Suomen Lapinlahden Linnuille. Tarmo Leinatamm tunnetaan paitsi koomikkona, myös poliitikkona sekä orkesterinjohtajana. Leinatamm omaa klassisen musiikkikoulutuksen ja mies johti myös euroviisuorkesteria vuosina 1996 ja 1997. Hannes Võrno tunnetaan niin ikään poliitikkona sekä "Haluatko miljonääriksi" -virolaisversion juontajana. Peeter Oja sen sijaan on vaikuttanut monissa humoristisissa musiikkikokoonpanoissa ja on koulutukseltaan näyttelijä. Alun alkujaan Kreisiraadio nauratti virolaista kansaa radio-ohjelmissa, vuosituhannen vaihtuessa myös televisiossa. Kreisiraadion huumoria kuvaillaan absurdihuumoriksi, jolle ominaista on hyvän maun rajojen ylittäminen. Idea "Leto svet" (Kesävalo) -kappaleen sanoitukseen syntyi Kreisiraadion esittämän hahmon, Alev Strömin kautta. Alev Ström oli Kreisiraadion komediahahmoista ruotsinvirolainen maahanmuuttaja, joka puhui täyttä puutaheinää, jota myös "Leto svet" sanoitukseltaan edustaa. Kappaleen sanoitus ja esitys oli tehty euroviisuparodiaksi, kilpailusävellysten ja -esitysten kliseitä mukaillen ja arvostellen. Laulussa puutaheinää kuultiin niin serbiaksi, suomeksi kuin saksaksikin.
Viron euroviisukarsintana toiminut Eurolaul rämpi vuonna 2008 suosionsa pohjamudissa. Kreisiraadion osallistumista Viron euroviisukarsintaan arvosteltiin voimakkaasti, mutta toisaalta protestihenki keräsi myös kiitosta. Mediassa oli jo vuosikausia arvosteltu kuppikuntaista Eurolaul-formaattia, jossa sama kourallinen lauluntekijöitä ja artisteja kilpaili edustusmatkasta vuosi toisensa jälkeen. Protestirintamaan liittyi myös "Leto svet" -kappaleen säveltäjä Priit Pajusaar, jonka kynästä oli syntynyt useampikin virolainen kansan rakastama euroviisusävelmä, kuten "Kaelakee hääl" vuonna 1996, "Diamond of night" vuonna 1999 ja "Tii" vuonna 2004. Kaiken tämän jälkiminingeissa kilpailuun lähetettiin vain kuutisenkymmentä ehdokasta, joka oli tuntuvasti tavanomaista vähemmän. Loppukilpailuun valittiin kymmenen kappaletta, joista kansa äänesti ensin kolme kappaletta superfinaaliin ja sitten superfinalistien joukosta varsinaisen voittajan. Jo ensimmäisellä kierroksella Kreisiraadion ylivoima oli murskaava. Toisella äänestyskierroksella Kreisiraadio sai peräti yli puolet kaikista annetuista puhelin- ja tekstiviestiäänistä. Virolaisten mielipide oli selvä - tällä kertaa viisumatkalle lähdetään protestihengessä. Protestihenki ja Eurolaul-kilpailun voimakas mahalasku aiheutti myös sen, että ETV:n tuli ryhtyä nopeisiin muutostoimiin. Seuraavana vuonna ETV esittelikin kansalle Eesti Laul -formaatin, joka otettiin riemulla vastaan niin muusikkopiireissä kuin televisiokatsojienkin toimesta. Kyseinen karsintaformaatti on käytössä Viron euroviisukarsintana yhä edelleen.
Belgradin Euroviisuissa Viron saavuttama tulos oli odotettu. Kreisiraadio ei edes lähtenyt voittamaan, vaan halusi tuoda protestinsa julki ja toisaalta halusi myös tuoda eurooppalaisille hyvää mieltä huumorinsa avulla. Esitys olikin pistetty suorastaan hillittömän överiksi. Lavalla nähtiin niin vähäpukeisia naisia kuin euroviisuperinteeksi muodostunut tuulikone. Eurooppalainen euroviisuyleisö paljastuikin odotettua kylmäkiskoisemmaksi. Siinä missä huulipielet nousivat vienoon hymyyn yhden pisteen verran Moldovassa, suomalaiset nauroivat suorastaan röhönaurua seitsemän pisteen verran. Muu Eurooppa kävi jääkaapilla. Kahdeksan pisteen saldolla ei finaalipaikasta voinut edes unelmoida, mutta sentään San Marinon virolaiset onnistuivat jättämään tuloslistassa taakseen.