Clodagh Rodgers (s. 5.3.1947 Ballymena, Irlanti) teki debyyttinsä esiintyvänä taiteilijana jo 13-vuotiaana toimiessaan Michael Hollidayn lämmittelijänä. Clodaghin isä toimi tanssien järjestäjänä, joten tyttö suorastaan kasvoi mukaan viihdebisnekseen. Levytyssopimuksen hän nimittäin solmi jo vuotta myöhemmin ollessaan 14-vuotias. Ihan heti Clodagh ei kuitenkaan noussut suureen suosioon, vaikka singlelevyjä julkaistiin tiheään tahtiin.
Vaikka hittejä ei tullutkaan, oli levytyksistä ja keikkailusta kuitenkin hyötyä, sillä hän kohosi sievän ulkomuotonsa ansiosta BBC:n televisio-ohjelmien vakiokasvoksi. Lisäksi Clodagh näytteli musiikkielokuvissa ja esiintyi eri laulufestivaaleilla ympäri Eurooppaa. Nuoren neidon ura sai merkittävän käänteen vuonna 1968, kun hän meni naimisiin John Morrisin kanssa. Morrisista tuli liiton kautta samalla myös Clodaghin sinnikäs manageri.
Kun lauluntekijä Kenny Young kuuli Clodaghin levytyksiä, alkoi työ viimein kantaa myös näkyvämpiä hedelmiä. Vuonna 1969 Clodagh sai ensimmäistä kertaa singlensä Britannian singlelistan kärkiviisikkoon. ”Come back and shake me” ja ”Goodnight midnight” toivat irlantilaisneitokaiselle vuoden parhaiten myyneen naisartistin tittelin. Kaiken kukkuraksi hehkeä neito palkittiin ”Britannian showbisneksen parhaat sääret”-tittelillä ja hän vakuutti äänensä miljoonasta punnasta.
Lähivuodet toivat lisääkin hittejä, kuten ”Biljo”, ”Everybody go home”, ”Lady love bug” sekä Kenny Youngin kanssa yhdessä levytetty ”Give me just a little more time”, mutta pikkuhiljaa listasijoitukset heikkenivät. Aika oli kypsä siis Eurovision laulukilpailuille. Vuonna 1971 BBC kutsui Clodaghin Ison-Britannian edustajaksi ja tuon ajan brittiläishengen mukaisesti hän sai esittää Britannian karsinnoissa kuusi sävelmää, joista alueraadit valitsivat edustuskappaleen. Valintaa edelsi tosin viikoittaiset vierailut suositussa ”It’s Cliff Richard”-show’ssa, jossa Clodagh esitti ensin yhden kappaleen joka viikko ja lopuksi kaikki kuusi laulua kerralla. Voittajaksi valittiin reipas ralli ”Jack in the box”. Lauluista neljänneksi sijoittunut ”Another time, another place” menestyi myöhemmin Engelbert Humperdinckin versioimana.
Tarinan mukaan britit halusivat edustajakseen irlantilaista alkuperää olevan henkilön, koska kisat olivat Irlannissa ja maiden välit olivat tuohon aikaan pahasti tulehtuneessa tilassa. Toinen tarina kertoo, ettei tämäkään ollut kaikkia osapuolia miellyttävä ratkaisu ja että Clodaghia olisi pidetty Irlannissa lähes maanpetturina, koska edusti heidän pahimpia vihamiehiään. Hurjimmat huhut kielivät jopa IRA:n Clodaghille lähettämistä tappouhkauksista.
Kansainvälisessä loppukilpailussa mitään hämmentävää ei kuitenkaan tapahtunut ellei sellaiseksi voida laskea sitä, että Iso-Britannia sijoittui lopputuloksissa vasta neljänneksi. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1966 kävi siis niin, että Britannia ei ollutkaan kärkikaksikossa. Clodaghin taustakuorossa lauloi hänen sisarensa Lavinia, joka yritti päästä vuonna 1982 Britannian edustajaksi Good Looks –lauluyhtyeen riveissä. Samaan yhtyeeseen kuului myös Clodaghin ja Lavinian veli Lewis Rodgers.
”Jack in the boxista” tuli joka tapauksessa hitti kotimaassaan ja se sijoittui singlelistan sijalle 4 – ollen Clodaghin kolmas ja ainakin toistaiseksi viimeinen top-5-menestys. Sen jälkeen levytysrintamalla hiljeni, mutta ura televisiossa jatkui menestyksekkäänä koko 1970-luvun sekä Britannian että Irlannin televisioissa. Hän voitti mm. Montreuxin kultaisen ruusun ohjelmastaan ”The Clodagh Rodgers show”. Sittemmin parrasvalojen kirkkain loiste on himmentynyt, mutta tällä hetkellä 63-vuotias Clodagh ei edelleenkään ole mikään yllättävä näky televisiossa tai estradeilla.